Taluttelimme hevosia pitkin tallipihaa, jotta ne hieman saisivat jaloitella pitkän matkan jälkeen. Sitten veimme uudet tulokkaat omiin karsinoihinsa. Kello oli vasta puoli kymmenen, kun kaikki viisi hevosta oli riisuttu kuljetusvarusteista ja niille oli annettu heiniä nenän eteen. Jatkoimme kesken jäänyttä karsinoiden siivousta.
Elina ja Petri auttoivat minua tammojen puolen putsauksessa ja Helena, Anette sekä Roope puuhasivat orien karsinoiden parissa.
Kun karsinat oli saatu puhdistetuiksi, kipaisin hakemaan Adiosta sisälle harjattavaksi. Tavan mukaan sitä sai jahdata hetken ennen kuin sain napsautettua riimunnarun orin päitsiin kiinni.
"Mennäänpäs sitten.." mutisin orille ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Adios teutaroi ja yritti kovasti saada otettani irtoamaan riimunnarusta, mutta pidin kuitenkin tiukasti kiinni. En olisi millään halunnut joutua juoksemaan orin perässä pitkin tallipihaa.
Harjasin päistärikön orin nopeasti, ennen kuin talutin herran kentälle ratsastustamineet päällä. Tänään olisi luvassa pientä koulutreeniä ja tiesin että Adios olisi sata kertaa mieluummin tehnyt jotain muuta kuin pakertanut voltteja sun muita kiemuroita pitkin kenttää. Mutta päätin olla huomaamatta orin mahdollista kiukuttelua ja vetkuilua.
Teimme kevyesti voltteja ja pääty-ympyröitä laukan vaihdoksilla. Adios kulki tosi mukavasti, eikä jaksanut temppuilla koko aikaa. Muutaman kerran se yritti pukitella ja ryöstäytyä laukkaan, mutta sain kuin sainkin oripojan rauhoitettua.
Minnin kanssa kävelimme rauhallisella kävelylenkillä maastossa. Kävimme pyörähtämässä lammen rannalla ja kahlailimme siellä täällä vanhan tammarouvan kanssa. Kyllähän se tuntui viileästä vedestä nauttivan ja pärski jalallaan vettä. Tietysti minä siinä hötäkässä kastuin kokonaan, mutta en voinut muuta kuin nauraa Minnin ilakoinnille.
"Mikä vesipeto täällä riehuu?" kuulin Aneten kysyvän ja katsahdin rannalle päin. Hän oli tullut Masin kanssa maastolenkille enkä ollut ollenkaan huomannut ratsukon saapumista rannalle.
"Minniä vähän lapsettaa." sanoin iloisesti ja taputin tammaa kaulalle. Masi katsoi Minniä kiinnostuneen näköisenä ja Minnikin tuntui hyvin huomaavan miten komea ori rannalla seisoskelikaan.
Olin saanut muuten Minnille varattua astutusajan komean Zephyr Gonen kanssa. Nyt odotellaan jännityksellä, onnistuuko astutus ja mimmoinen varsa sieltä mahtanee tulla.
Loppupäivä meni leppoisissa merkeissä. Millin kanssa pakersimme hiki hatussa esterataa ympäri ämpäri ja Lucasia juoksutin illemmalla.
Vettä se on taas satanu koko päivän kuin viimeistä päivää. Hevosetkaan eivät pahemmin näyttäneet nauttivan sadeloimet päällä laiduntamista, sillä jopa ne hevoset joita tavallisesti sai tarhasta haettaessa jahdata kissojen ja koirien kanssa, suorastaan rynnivät portille päästäkseen ensimmäisenä sisälle.
Rascal oli loukannut jalkansa tarhassa ja saanut ikävän näköisen haavan vasempaan takaseensa. Jaana tuli tarkistamaan hevosen kunnon. Olin jo puhdistanut Rascalin haavan eikä haava Johannan mielestä tarvinnut tikkejä. Side vaan kintereen ympärille ja parin viikon loma.
Sateesta huolimatta päivä meni ihan rutiinin omaisesti, niin kuin aina. Petri hoiti aamutallin teossa tammojen puolen ja itse jaoin oreille aamukaurat. Luka ei millään olisi jaksanut odottaa rauhassa, että saisin kaurat ruokalaariin laitettua, vaan oli juntata minut seinää vasten syöksyessään kaurojen kimppuun. Onneksi onnistuin livahtamaan pois alta eikä sen huonommin käynyt, mitä nyt aika ikävästi kyynärpääni karsinan seinään löin.
Riku oli päästä taas karkuteille, kun talutin herran ulos tarhailemaan. Lähellä se oli, mutta onneksi sain pidettyä riimunnarusta tiukasti kiinni!
AI NIIN! Rikun kanssahan me napattiin tiistaina ensimmäinen sija Illusiverissä pidetyissä kenttäratsastuskilpailuissa! Oi että minä olin Rikusta ylpeä! En olisi voinu kuvitella meidän suoritusten menevän yhtään sen paremmin!
Lissun kanssa väkertelimme kouluradan kiemuroita päivemmällä. Neiti meni kyllä todella kauniisti ja liekkö tuo nyt niin ihmekkään? :)
Lemonin, Saran ja Fridan kanssa juttelimme ja juoruilimme monta tuntia varusteiden puhdistamisen lomassa. Oli todella mukavaa, että Deli, Cara ja Reiska ovat saaneet omat hoitajat!
Mukava kesäpäivä. Ei ollut liian kuuma, vettä ei satanut eikä tuulikaan ollut liian navakka. Hevoset laidunsivat ympäri vuorokauden kaikessa rauhassa laitumillaan ja me saimme nauttia ylimääräisestä vapaa-ajasta, jonka karsinoiden siivous olisi muuten meiltä varastanut.
Seurasin katseellani Flowerin ja Roosan telmimistä laitumellaan ja hymyilin. Ne olivat kyllä todella ihania tapauksia molemmat ja niin täynnä nuoruuden energiaa. Viereisellä laitumella vanhemmat tammarouvat mutustelivat kaikessa rauhassa ruohikkoa eivätkä välittäneet nujuavista varsoista.
5.päivä pitäisi myös syntyä Daftomorissa holsteinvarsa, josta olin jo varauksen tehnyt. Tuskin maltoin odottaa, sillä varsan vanhemmat olivat taitavia kouluratsuja ja varsastakin varmasti tulisi mitä hienoin kouluhevonen! ^^ Olisi kiva päästä seuraamaan Roosan, Flowerin ja tulevan varsan kasvua ja kehittymistä ihan alusta saakka. Onneksi minulla on Helena ja muut tallityöntekijät apuna, sillä en varmasti pärjäisi yksin kolmen varsan ja aikuisten hevosten kanssa.
Kilpailuihin on tullut osallistumisia ihan kivasti. Ja itsekkin olen ilmoitellut hevosia useisiin kisoihin. Myös kenttäkilpailuihin! Jaiks. :)
Eilen tallille tuli Roosan ja Flowerin lisäksi Music Of Silence-niminen holsteintamma. Todella nätti ja mukava tapaus! Sen olenkin ajatellut naittaa Reiskalle jossain välissä. Mutta odotellaanhan nyt että se ensin kaikessa rauhassa tutustuu uuteen kotiinsa. Kyllä se ihan hienosti näyttää laitumella tulevan toimeen muiden tammojen kanssa, mikä on ihan hyvä juttu!